Sijoitetun lapsen kokemusmaailma

Sijoitetut lapsen ovat kokeneet elämässään ainakin kaksi traumaattista tapahtumaa; tapahtumat, jotka ovat johtaneet sijoitukseen, sekä itse sijoitus, eli se ettei lapsi voi asua syntymäperheensä luona. Varhaiset traumat varastoituvat kehollisesti silloin, kun lapsella ei ole vielä kieltä ja traumaattiset kokemukset ylittävät lapsen käsittelykyvyn Arkisiltakin tuntuvat tilanteet saattavat myöhemmin toimia laukaisijana aiemmille traumakokemuksille, jolloin lapsen käytös tilanteessa voi vaikuttaa kummalliselta tai ylireagoinnilta. On hyvä tunnistaa varhaisten kokemusten vaikutus lapsen kasvuun, kehitykseen ja käyttäytymiseen sekä ymmärtää sijoitetun lapsen asema tasapainoilijana kahden perheen ja kodin välillä. Yhtäältä lapsi asuu sijaisperheessä ja on osa sen arkea ja rutiineja, toisaalta lapsi tapaa mahdollisuuksien mukaan syntymävanhempiaan. Tilanne voi pahimmillaan olla lapselle psyykkisesti erittäin kuormittava, ja näkyä oireiluna myös koulussa. Sijoitus itsessään ei ole riittävä tukitoimi, vaan lapsi tarvitsee tukea sijoituksen jälkeenkin – myös koulussa. Riskien lisäksi on kuitenkin aina pidettävä mielessä, että jokaisella lapsella, myös sijoitetulla, on vahvuuksia ja voimavaroja. Lapsi tuleekin ennen kaikkea nähdä ainutkertaisena yksilönä, ei vain sijoitettuna lapsena, jonka elämää riskitekijät varjostavat.

Kiintymyssuhde

Lapsi kasvaa ja kehittyy suhteessa toisiin ihmisiin. Kiintymyssuhteella tarkoitetaan lapsen ja tämän ensisijaisen hoitajan välistä tunnesäätelysuhdetta, jossa aikuinen säätelee lapsen tunteita ja sisäistä tilaa pitäen sen hallittavalla alueella. Kun lapsen tarpeisiin vastataan oikea-aikaisesti, kiintymyssuhde muodostuu turvalliseksi. Turvallisesti kiintynyt lapsi on joustava ja kestää paremmin voimakkaita tunteita niin mielihyvää kuin pahaa oloakin. Monilla sijoitetuilla lapsilla kiintymyssuhde ei ole syystä tai toisesta muodostunut turvalliseksi. Lapsen hoito on voinut olla puutteellista tai pelottavaa. Jos lapsen säätelykyky ylittyy jatkuvasti, eikä aikuisen säätelyapua ole tarjolla, lapsi traumatisoituu. Kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa lapsen suhtautumiseen paitsi itseensä, myös toisiin ihmisiin ja vuorovaikutussuhteisiin elämän varrella.

Kehityksen palapeli

Turvattomasti kiintyneillä, traumatisoituneilla lapsilla voi esiintyä viivästymiä esimerkiksi fyysisessä, sosiaalisessa, emotionaalisessa, kielellisessä tai kognitiivisessa kehityksessä. Puhutaankin kehityksen palapelistä; jossa turvattomasti kiintyneen lapsen kokemusmaailmasta johtuen kehitys ei välttämättä ole ikätasoista kaikilla osa-alueilla. Tyypillisimmät vaikeudet ilmenevät tunne-elämän puolella sekä vuorovaikutussuhteissa. Varhaisen vuorovaikutuksen puutteellisuuden vuoksi myös kielellinen kehitys saattaa olla ikätasoa jäljessä. Turvattomasti kiintynyt lapsi on monesti vaikeuksissa sekä myönteisten että kielteisten tunteidensa kanssa, ja saattaa tulla usein väärinymmärretyksi, mikä pahimmillaan voi johtaa syrjäytymiseen. Lapsen kanssa työskenteleviltä aikuisilta vaaditaan jaksamista ja rohkeutta nähdä lapsen oireilun takaa löytyvät syyt, jotta lapsen käyttäytymiseen osataan reagoida empaattisesti ja lasta tukien. Lapsen kanssa voi esimerkiksi olla tarpeen opetella tunnistamaan tunteita tai käydä yhdessä läpi sosiaalisia tilanteita. On hyvä muistaa, että hankalastikin käyttäytyvä lapsi haluaa pohjimmiltaan tulla hyväksytyksi. Koulun on myös mahdollista toimia korjaavana ja eheyttävänä kokemuksena turvattomasti kiintyneelle lapselle.

Katso myös:
Ihmeet tapahtuvat arjessa – Kiintymyssuhteissaan traumatisoituneiden lasten tukeminen varhaiskasvatuksessa

Cairns, K., & Stanway, C., (2013), Learn the child, Helping looked after children to learn, BAAF. ISBN 978 1 907585 73 9.