Koulumenestys on keskeisin sijoitetun lapsen pärjäämistä ennustava tekijä aikuisuudessa. Sijoitetut lapset ovat tutkitusti muita suuremmassa riskissä alisuoriutua, syrjäytyä koulupolulta ja jäädä ilman ammattitutkintoa. Haavoittavissa olosuhteissa kasvaneilla lapsilla voi ilmetä erilaisia kehitysviivästymiä tai pulmia vuorovaikutussuhteissa. He ovat kuitenkin aina yksilöitä ja yleistyksiä on varottava. Opettajat saattavat odottaa vähemmän sijoitetuilta lapselta ja heillä on riski tulla leimatuiksi koulussa. Tarjoamalla myönteisiä korvaavia kokemuksia ja tukemalla lapsen voimavaroja voidaan ennaltaehkäistä riskikehitystä. Tässä jokainen lapsen lähipiirissä oleva aikuinen voi olla avainhenkilö. Oman osaamisen vahvistaminen ja täydennyskoulutus voi auttaa ymmärtämään paremmin lapsen tarpeita ja käyttäytymistä.
Koulunkäynnin tukemisen kautta on pohjoismaissa saatu hyviä tuloksia. On erittäin tärkeää, että jokaisen sijoitetun lapsen terveydentila ja oppimisvalmiudet kartoitetaan ja seuranta käynnistyy jo varhaisessa vaiheessa, silloinkin kun näkyvää oppimisen pulmaa ei ole havaittavissa. Tämä on paras tapa ennaltaehkäistä alisuoriutumista ja riskikehitystä myöhemmillä luokka-asteilla. SISUKAS- tukimallissa keskiöön nostetaan sijoitetun lapsen voimavarat, oppimisympäristön tuki ja aikuisten monitoimijainen kannatteleva verkosto.
Vaikka sijaisvanhemmat vastaavat arjen yhteistyöstä koulun kanssa, on lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä avainhenkilö kouluyhteistyössä. Hän antaa kouluille opetuksen järjestämiseksi tarvittavat tiedot ja mahdollistaa, että lapsi saa tarvitsemansa tuen. Huoltajuus säilyy huostaanoton jälkeenkin lapsen vanhemmilla. Avoin tiedonkulku lapsen verkostossa on oleellista. Onkin tärkeää, että koululla on tiedossa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän yhteystiedot lapsen tasavertaisten oppimismahdollisuuksien turvaamiseksi.